Luku 4
- Minne viet minua? Spearmint uskalsi kysyä.
- Pysy vaiti. Näet sitten, Pretzel vastasi. Hän jatkoi juoksua pitkän matkan. Spearmintillä oli täysi työ pysyä perässä. Pian he saapuivat valtavan saniaispuskan eteen.
- Tule, Pretzel komensi enempää kysymättä ja puski päänsä puskan läpi ja katosi. Spearmint katsoi puskaa ja veti syvään henkeä. Hän pisti silmät kiinni ja työntyi pusikon läpi. Kun puskaa ei ollut enää hän huomasi olevansa suurella aukiolla. Siellä oli paljon koiria ja Spearmint tunnisti aukion keskellä kävelevän Pretzelin. Spearmint otti tämän juosten kiinni.
- Missä olemme? tämä kysyi ja haukkoi henkeään.
- Saat tietää, ole kärsivällinen! Pretzel komensi. He saapuivat pienelle "luolalle" ja menivät sisään.
- Anteeksi kun häiritsen Sky, Pretzel sanoi valkoiselle naaraalle, jolla oli mustat hiukset.
- Ei haittaa. Miksi häiritsette Pretzel? Sky kysyi.
- Löysin metsästä koiran. Hänen nimensä on kuulemma Spearmint. Ja en ole ennen nähnyt häntä, vaikka hän on Hairwolf! Pretzel selitti.
- Ei siis ole muista klaaneista. Kerroppa Spearmint, miksi olit metsässä? Sky kysyi pieni vihainen pilke silmäkulmassaan.
- Tuota, halusin nähdä metsän. Asuin ennen ihmisten kanssa, mutta halusin olla vähän vapaampi. Ajattelin palata kun olen käynyt metsällä, mutta eksyin, Spearmint kertoi ja koitti parhaansa mukaan peittää pelon, joka huokui hänessä.
- Ymmärrän. Halusit vapaamman elämän, eikö? Sky kysyi uteliaana ja viha oli tyystin hävinnyt.
- Kyllä.. Kai, Spearmint vastasi, mutta sanoi kai - sanan niin hiljaa ettei kukaan kuullut.
- Mitä sanoisit, jos jäisit tänne? Sky jatkoi ilmeettömästi. Spearmint kiemurteli. Ei hän osannut päättää. Vai osaisiko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tänne!