Luku 3
- Nähdään, Spearmint huikkasi naapurilleen ja lähti niin nopeasti ettei tämä ehtinyt vastata. Tuuli puhalsi suoraan Spearmintin naamaan. Naaras haisteli ilmaa. Tuuli toi mukanaan koiran tuoksun. Enää pari metriä ja hän pääsisi suojaan metsään, siellä ei varmaan puhaltanut tuuli. Metsässä oli raikas tuoksu ja tuore koiran haju. Mutta kenen koiran? Spearmintillä oli jo kylmä. Hän asteli syvemmälle metsään. Noin kilometrin jälkeen hän oli eksyksissä. Metsässä oli koiria, mutta voisiko heihin luottaa? Kaipa sitä sitten voisi kokeilla.
- Huhuu? Onko täällä ketään? Spearmint huusi. Se oli vaikeaa, sillä sanat olivat tarttuneet kurkkuun ja jännitys valtasi hänet. Pian kuului rahinaa läheisestä pusikosta. Spearmint ei uskaltanut edes hengittää.
- Miksi olet täällä? ruskean värinen uros kysyi kovalla äänellä. Spearmintista se oli uhkaavan näköistä.
- Olen pahoillani! Eksyin tänne ja ja, Spearmint pisti tassut päänsä päälle ja peitti naamansa.
- Jaaha, olen Pretzel. Entä sä? ruskea koira kysyi.
-Tuota.. Olen Spearmint, Spearmint vastasi vähän arasti.
- Et näytä uhkalta. Seuraa minua, Pretzel käski ja lähti juoksuun. Spermintia pelotti. Tekisikö tämä uros hänelle jotain? Mutta ei ollut muita vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tänne!