Luku 2
Spearmint ei ollut varma oliko hän samaa näköä vai ei. Yhtäkkiä ovi aukesi, siellä oli vain omistaja. Spearmint huokaisi, koska oli pelästynyt ovea.
- Mitäs pikku söpöläinen! Lähdtäänkö lenkille? omistaja kysyi Spearmintillta. Spearmint yritti kertoa Hairwolfeista, muttei osannut puhua ja ohjelma oli jo loppunut. Kaipa lenkki olisi nyt tarpeessa.
- Mitä yrität kertoa? omistaja oli hämmentynyt. Spearmint huokaisi ja haki talutushihnan.
- Ai lenkille! Mennään vain! omistaja hymyili ja pisti talutushihnan Spearmintille.
Ulkona ei ollut enää raikas aamuinen tuoksu, jota hän oli haistellut aamulla ulkona ollessaan. Se harmitti häntä. Mutta joka tapauksessa Spearmint oli iloinen päästessään lenkille. Kun hän ja omistaja palasivat kotiin, Spearmint juoksi pihalle. Hän halusi nähdä televisiossa kerrotun metsän. Ikävä kyllä, aidat olivat välissä.
- Moi! Taisit käydä jo lenkillä, onko nyt ei masentava olo? naapurin koira kysyi aidan raosta.
- Jep, mutta minulla on ongelma, Spearmint sanoi ja yritti nähdä metsän.
- No mikä ongelma?
- Tahdon nähdä tai käydä metsällä, Spearmint vastasi. Naapurin koira hämmästyi.
- Siellä on vaaroja! Onko sinun pakko? tämä kurtisti kulmiaan ja näytti huolestuvalta.
- Tiedän, mutta minun on pakko! Spearmint täydensi.
- Jos auttaisin sinua, naapurin koira ehdotti varoen.
- Se sopii!
- Puraise aidanpalasta kovaa ja sivuttain, tällä tavalla, koira näytti ja puraisi pienen palasen malliksi.
- Okei, Spearmint koitti ja repäisi aidasta kokoisensa palan pois. Nyt mentiin, omistaja ei saisi huomata katoamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita kommentti tänne!