Hairwolfs 6

Luku 6

- Herää! Pretzel huusi Spearmintille. Spearmint hieroi silmiään.

- Mihin meillä on kiire? On vielä aikaista, hän vaikersi unenpöpperössä. 

- Vai aikasta? Todellinen villi koira kyllä olet! Lemmikki, Pretzel tuhahti. 

- En minä.. Tai siis.. Olen tulossa! Spearmint vaikersi ja pomppasi pystyyn. 

- Tule, näytän sinulle metsämme, niin osaat kulkea täällä, Pretzel selitti.

- Selvä. Seuraan ja kuuntelen! Spearmint lupasi ja koitti näyttää edes vähän tärkeältä, kuin kokenut Pretzel. Kun Pretzel lähti kävelemään suuaukkoa kohti Spearmint otti hänet äkkiä kiinni.

- Ensin menemme Korkopuille ja sitten lammelle ja sen jälkeen vielä metsästykselle tarkoitetulle alueelle ja viimeisenä on Harjoitusaukio! Pretzel kertoi reitin. Hän alkoi juoksemaan ja Spearmint yritti parhaansa mukaan olla perässä. Lopulta Pretzel pysähtyi.

- Tässä ovat Korkopuut, metsämme korkeimmat puut, Pretzel selitti innolla. Miksi innolla? Olihan hän jo kokenut klaanissa, vai? Hän on varmaan tehnyt kaikkia opastuksia monta kertaa. Spearmint ei miettinyt sen enempää. Kun he olivat ehtineet jonkin aikaa tarkastella Korkopuita, niin Pretzel lähti juoksuun. Perillä Pretzel huohotti taas:

- Ja täällä taas on lampi, josta haemme juomaveden. Voit myös itse hakea vettä täältä jos tulee jano, Pretzel neuvoi. Pitäisikö näin kauas juosta veden takia? Juoksussa tulee valmiiksi jano! Spearmint puistatti. Hän hörppäsi vettä pikkuisen. Se oli raikasta ja Spearmintin teki mieli lisää. Niimpä hän joi kunnolla ennen kuin he jatkoivat. Pretzel lähti taas juoksuun. 

- Perillä! Täällä metsästämme suurimman osan riistasta. Mutta olet vielä kokematon, joten sinun ei tarvitse metsästää, Pretzel kertoi. Onneksi! Spearmint ajatteli. Olihan se tietenkin surullista ettei hän saisi, mutta aika vapauttavaa. 

- Tässä viimeinen etappi! Harjoitusaukio! Jotta sinusta tulisi soturi, niin sinua koulutetaan täällä sun muuta, Pretzel hymyili. Spearmint mietti kuinka kivaa se olisi.