Hairwolfs luku 10

Luku 10

Aamu sarasti taas. Spearmint ei voinut olla unohtamatta sitä nitä tänään kävisi, hän metsästäisi itse. Aukiolla ei vielä ollut ketään, paitsi Mountain, joka käveli Spearmintin luo.

- Olin tulossa herättämään. Mutta juokse edeltä harjoitus aukiolle. Tulen pian, Mountain käski. Spearmint nyökkäsi ja lähti. Leirin ulkopuolella hän yritti hahmottaa tiheikköä. Oikean suunnan löytö oli haastavaa, mutta tuotti tuloksen. Aukiolla viileää, sillä puut eivät suojanneet tuulelta. Parin minuutin kuluttua Mountain hyppäsi pusikosta aukiolle.

- Hyvä, se oli ensimmäinen koulutuksesi, Mountain kertoi. 

- Vau! Spearmint oli iloinen. Hän oli selvinnyt ekasta haasteesta! 

- Muistat varmaan että metsästämme tänään. Näytän mallia, Mountain haisteli ilmaa. Hän katosi tiheikköön ja tuli takaisin jänis suussaan. 

- Näetkö, purin jänistä kaulaan, jolloin se kuoli nopeasti, Mountain näytti jänistä ja tiputti sen maahan. - Nyt on sinun vuorosi.

- Koitan, Spearmint totteli. Hän haisteli ilmaa. Läheisessä puskassa oli lisää janiksiä. Spearmint pomppasi puskaan. Hiljaisesti hän vaani jänistä ja yhtäkkiä ponnahti sen päälle ja puraisi kaulaan. Spearmint katsoi kuollutta jänistä. Se oli hänen ensimmäinen saaliinsa! Hän otti sen suuhunsa ja kantoi sen takaisin aukiolle. 

- Hienoa! Edistyt huimaa vauhtia. Nyt voit syödä sen tässä, aukiolla, Mountain hymyili. Hän oli ylpeä itsestään ja oppilaastaan. Spearmint katsoi, kun Mountain rupesi syömään jänistä, jonka oli napannut. Spearmint söi omaansa. Se maistui hyvälle. Hän ei ollut kuvitellutkaan, että villinä koirana olisi näin huisia!

Hairwolfs luku 9

Luku 9

Spearmint oli Mountainin kanssa harjoitusaukiolla.

- Olitkin jo käynyt täällä eilen, joten aloitamme sitten sillä että kerron sinulle klaanista ja muusta. Voit nyt kysyä kaikkea, Mountain kehotti. Spearmint ei vieläkään ollut perillä melkein mistään.

- Noh.. Missä klaanissa minä olen ja mitä muita klaaneja on? Spearmint kysyi.

- Olet Saniaisklaanissa ja muita klaaneja on vielä kolme. Ne ovat Tuliklaani, Pimeäklaani ja Vedenklaani. Onko muuta? Mountain vastasi.

- Ei oikeastaan, Spearmint mietti.

- Hyvä. Sitten kerron metsästyksestämme. Jos koitamme isoa saalista, kuten vapitia niin saalistamme joukolla. Yksin voit napata vaikka jäniksen, metsäkanalinnun tai muuta pienempää, Mountain kertoi. 

- Selkis, Spearmint oli pelkkänä korvana. Hän aikoi olla hyvä oppilas! 

- Ensin vaanit saalista, sitten jahtaat ja lopuksi pure kaulaan, kylkeen tai hartioihin. Varmoja paikooja ne. Huomenna opettelemme sitten itse metsästystä! Mountain opetti ja lähti sen jälkeen takaisin leiriin. Huomenna ensimmäinen saalis! Spearmint puhkui intoa taas kerran. Villinä olo oli kiinnostavampaa kuin hän oli ajatellut!

Hairwolfs luku 8

Aamu sarasti.
- Huomenta, Pretzel sanoi Spearmintille, kun tämä poistui pesästään.
- Huomenta, Spearmint vastasi.
- Syö aamiaisesi reippaasti. Tänään on ensimmäinen harjoituspäiväsi! Pretzel tiedotti ja lähti omalle pesälleen. Spearmintista oli huikeaa, että tänään hän saisi oppia kaikkea uutta. Vihdoin hän on askeleen kohti soturiuutta! Hän nappasi aamiaisen itselleen ja meni syrjäiselle paikalle syömään sen.
- Mitäs tänään ohjelmassa? Night kysyi ja istahti Spearmintin viereen.
- Ensimmäinen harjoittelukertani! Spearmint puhkui intoa.
- Vain niin, muistan vieläkin omani, Night totesi.
- Varmaan siistiä! Spearmint hymyili ja oli jo saanut syötyä.
- Noh, olihan se, Night ajatteli ja lähti soturikavereidensa seuraan. Jonain päivänä minäkin olen tuolla! Spearmint ajatteli tyytyväisenä.
- Tänne Spearmint! Sky huusi häntä aukiolle. Spearmint hölkkäsi Skyn luo.
- Tässä olen, Spearmint sanoi.
- Sinua opettaa tänään Mountain, lykkyä tykö, Sky kertoi ja hänen takaataan astui harmaa uros, jolla oli vitivalkoiset hiukset.
- Hei, Spearmint, Mountain tervehti.
- Hei, kiva, kun opetat minua, Spearmint puolestaan tervehti.

Hairwolfs luku 7

Luku 7 

Harjoitus aukion jälkeen he palasivat leiriin. Leirissä oli tarjolla iltaruokaa. Soturit olivat metsästäneet ne. Spearmint käveli kasan luo, jossa oli riistaa. Hän lipoi huuliaan. Tänään oli ollut rankka päivä ja ruoka kelpasi.

- Voit valita haluamasi, Spearmintin viereen tullut koira kertoi.

- Ai. Kiitos, Spearmint kiitti koiraa. Hän ei vielä tiennyt kaikkia klaanin koiria. Spearmint valitsi metsäkanalinnun itselleen. Hän meni makuulle aukiolle. Nyt olisi ensimmäinen kerta! Spearmint haukkasi lintua. Se maistui paremmalle, kuin hän oli kuvitellut! Spearmint hotki linnun ja käveli pesälleen päin.

- Noh, oliko hyvää? sama koira kysyi.

- Olihan se, Spearmint vastasi.

- Eikö sinun nimesi ollutkin Spearmint? koira kysäisi mietteliäästi.

- On, entä sinä? Spearmint puolestaan kysyi.

- Olen Night. Soturina metsästin myös tämän illan riistaa, Night hymyili. 

- Siistiä! Spearmint ihaili. Joskus hänkin olisi soturi! Night hymyili taas ja lähti soturien pesälle nukkumaan. Spearmint käveli omalleen.

Hairwolfs 6

Luku 6

- Herää! Pretzel huusi Spearmintille. Spearmint hieroi silmiään.

- Mihin meillä on kiire? On vielä aikaista, hän vaikersi unenpöpperössä. 

- Vai aikasta? Todellinen villi koira kyllä olet! Lemmikki, Pretzel tuhahti. 

- En minä.. Tai siis.. Olen tulossa! Spearmint vaikersi ja pomppasi pystyyn. 

- Tule, näytän sinulle metsämme, niin osaat kulkea täällä, Pretzel selitti.

- Selvä. Seuraan ja kuuntelen! Spearmint lupasi ja koitti näyttää edes vähän tärkeältä, kuin kokenut Pretzel. Kun Pretzel lähti kävelemään suuaukkoa kohti Spearmint otti hänet äkkiä kiinni.

- Ensin menemme Korkopuille ja sitten lammelle ja sen jälkeen vielä metsästykselle tarkoitetulle alueelle ja viimeisenä on Harjoitusaukio! Pretzel kertoi reitin. Hän alkoi juoksemaan ja Spearmint yritti parhaansa mukaan olla perässä. Lopulta Pretzel pysähtyi.

- Tässä ovat Korkopuut, metsämme korkeimmat puut, Pretzel selitti innolla. Miksi innolla? Olihan hän jo kokenut klaanissa, vai? Hän on varmaan tehnyt kaikkia opastuksia monta kertaa. Spearmint ei miettinyt sen enempää. Kun he olivat ehtineet jonkin aikaa tarkastella Korkopuita, niin Pretzel lähti juoksuun. Perillä Pretzel huohotti taas:

- Ja täällä taas on lampi, josta haemme juomaveden. Voit myös itse hakea vettä täältä jos tulee jano, Pretzel neuvoi. Pitäisikö näin kauas juosta veden takia? Juoksussa tulee valmiiksi jano! Spearmint puistatti. Hän hörppäsi vettä pikkuisen. Se oli raikasta ja Spearmintin teki mieli lisää. Niimpä hän joi kunnolla ennen kuin he jatkoivat. Pretzel lähti taas juoksuun. 

- Perillä! Täällä metsästämme suurimman osan riistasta. Mutta olet vielä kokematon, joten sinun ei tarvitse metsästää, Pretzel kertoi. Onneksi! Spearmint ajatteli. Olihan se tietenkin surullista ettei hän saisi, mutta aika vapauttavaa. 

- Tässä viimeinen etappi! Harjoitusaukio! Jotta sinusta tulisi soturi, niin sinua koulutetaan täällä sun muuta, Pretzel hymyili. Spearmint mietti kuinka kivaa se olisi.

Hairwolfs luku 5 (+asiaa)

Luku 5

- Mutta en tiedä keitä olette, ja entä omistajani? Spearmint ei osannut päättää. Toinen puoli haluaisi tänne ja toinen haluaisi omistajan syliin katsomaan televisiota iltaisin. Mutta nyt piti päättää. Tämä olisi ainoa mahdollisuus päästä villien koirien keskuuteen ja olla vapaa! 

- Olemme villejä koiria, elämme luonnossa, vapaudessa! Et tahdo näimmä jäädä luoksemme. Se on oma päätöksesi se, Sky sanoi.

- Ei! Haluan! Spearmint huudahti vahingossa vaikkei ollut vielä päättänyt. Hän peitti suunsa tassuillaan. "Minä ja suuri suuni!" hän ajatteli turhautuneesti. Mitä nyt? 

- Hienoa! Arvelin sinun suostuvan. Huomenna Prezel esittelee sinulle metsäämme! Ja tietysti kerromme sinulle kuuluvia asioita, klaaninjäsen kun kerran olet, Sky päätti.

- Kyllä, Pretzel sanoi päällikölle.

- Ohjaa Spearmint kokemattomien pesään, Sky käski Pretzeliä.

- Ohjaan, Pretzel kumarsi ja lähti ulos. Spearmint seurasi nopeasti perässä. Hän ei vieläkään ollut kärryillä muutoksista. Olisiko hän nyt villi koira? 

- Täällä sinä nukut. Voit valita missä, Pretzel sanoi ja lähti jolkottelemaan viereiselle pesälle, josta kuului jo tuhinaa. Spearmintin pesällä oli paljon koiria. Kaikki olivat maakaamassa ja uinuivat. Pitäisikö Spearmintin nukkua metsän keskellä ilman lämpöistä petiä? 

- Tähän pitää kai tottua, Spearmint totesi itselleen ja käpertyi mustan koiran vierelle nukkumaan. Aurinko oli jo laskenut mailleen. Oli hiljaista, vain villien koirien rauhoittava tuhina kuului ja Spearmint nukahti.

Asiaa:

Tässä viides luku jo tätä Hairwolfs tarinaa! Aloitin vasta, joten oli tosi kiva nähdä, että tarinoillani on jo 40 katsojaa! Jos ei vielä selvinnyt niin Spearmint on ainoa Hairwolf rotuun kuuluva kesy koira, ennen kuin löysi villien koirien Saniasklaanin. Otin vaikutteita pikkuisen tähän tarinaan Soturi kissoista. Koitin kyllä mahdollisimman pitkälti keksiä omaa tarinaa tilalle! Toivon että pidätte ja että lukijamäärä kasvaisi. Eipä sitten muuta.. Kiitos!

Hairwolfs luku 4

 Luku 4

- Minne viet minua? Spearmint uskalsi kysyä.

- Pysy vaiti. Näet sitten, Pretzel vastasi. Hän jatkoi juoksua pitkän matkan. Spearmintillä oli täysi työ pysyä perässä. Pian he saapuivat valtavan saniaispuskan eteen.

- Tule, Pretzel komensi enempää kysymättä ja puski päänsä puskan läpi ja katosi. Spearmint katsoi puskaa ja veti syvään henkeä. Hän pisti silmät kiinni ja työntyi pusikon läpi. Kun puskaa ei ollut enää hän huomasi olevansa suurella aukiolla. Siellä oli paljon koiria ja Spearmint tunnisti aukion keskellä kävelevän Pretzelin. Spearmint otti tämän juosten kiinni.

- Missä olemme? tämä kysyi ja haukkoi henkeään. 

- Saat tietää, ole kärsivällinen! Pretzel komensi. He saapuivat pienelle "luolalle" ja menivät sisään.

- Anteeksi kun häiritsen Sky, Pretzel sanoi valkoiselle naaraalle, jolla oli mustat hiukset.

- Ei haittaa. Miksi häiritsette Pretzel? Sky kysyi.

- Löysin metsästä koiran. Hänen nimensä on kuulemma Spearmint. Ja en ole ennen nähnyt häntä, vaikka hän on Hairwolf! Pretzel selitti.

- Ei siis ole muista klaaneista. Kerroppa Spearmint, miksi olit metsässä? Sky kysyi pieni vihainen pilke silmäkulmassaan.

- Tuota, halusin nähdä metsän. Asuin ennen ihmisten kanssa, mutta halusin olla vähän vapaampi. Ajattelin palata kun olen käynyt metsällä, mutta eksyin, Spearmint kertoi ja koitti parhaansa mukaan peittää pelon, joka huokui hänessä. 

- Ymmärrän. Halusit vapaamman elämän, eikö? Sky kysyi uteliaana ja viha oli tyystin hävinnyt. 

- Kyllä.. Kai, Spearmint vastasi, mutta sanoi kai - sanan niin hiljaa ettei kukaan kuullut.

- Mitä sanoisit, jos jäisit tänne? Sky jatkoi ilmeettömästi. Spearmint kiemurteli. Ei hän osannut päättää. Vai osaisiko?

Hairwolfs luku 3

Luku 3

- Nähdään, Spearmint huikkasi naapurilleen ja lähti niin nopeasti ettei tämä ehtinyt vastata. Tuuli puhalsi suoraan Spearmintin naamaan. Naaras haisteli ilmaa. Tuuli toi mukanaan koiran tuoksun. Enää pari metriä ja hän pääsisi suojaan metsään, siellä ei varmaan puhaltanut tuuli. Metsässä oli raikas tuoksu ja tuore koiran haju. Mutta kenen koiran? Spearmintillä oli jo kylmä. Hän asteli syvemmälle metsään. Noin kilometrin jälkeen hän oli eksyksissä. Metsässä oli koiria, mutta voisiko heihin luottaa? Kaipa sitä sitten voisi kokeilla.

- Huhuu? Onko täällä ketään? Spearmint huusi. Se oli vaikeaa, sillä sanat olivat tarttuneet kurkkuun ja jännitys valtasi hänet. Pian kuului rahinaa läheisestä pusikosta. Spearmint ei uskaltanut edes hengittää.

- Miksi olet täällä? ruskean värinen uros kysyi kovalla äänellä. Spearmintista se oli uhkaavan näköistä.

- Olen pahoillani! Eksyin tänne ja ja, Spearmint pisti tassut päänsä päälle ja peitti naamansa. 

- Jaaha, olen Pretzel. Entä sä? ruskea koira kysyi.

-Tuota.. Olen Spearmint, Spearmint vastasi vähän arasti. 

- Et näytä uhkalta. Seuraa minua, Pretzel käski ja lähti juoksuun. Spermintia pelotti. Tekisikö tämä uros hänelle jotain? Mutta ei ollut muita vaihtoehtoja. 

Hairwolfs Luku 2

Luku 2

Spearmint ei ollut varma oliko hän samaa näköä vai ei. Yhtäkkiä ovi aukesi, siellä oli vain omistaja. Spearmint huokaisi, koska oli pelästynyt ovea. 

- Mitäs pikku söpöläinen! Lähdtäänkö lenkille? omistaja kysyi Spearmintillta. Spearmint yritti kertoa Hairwolfeista, muttei osannut puhua ja ohjelma oli jo loppunut. Kaipa lenkki olisi nyt tarpeessa.

- Mitä yrität kertoa? omistaja oli hämmentynyt. Spearmint huokaisi ja haki talutushihnan.

- Ai lenkille! Mennään vain! omistaja hymyili ja pisti talutushihnan Spearmintille. 

Ulkona ei ollut enää raikas aamuinen tuoksu, jota hän oli haistellut aamulla ulkona ollessaan. Se harmitti häntä. Mutta joka tapauksessa Spearmint oli iloinen päästessään lenkille. Kun hän ja omistaja palasivat kotiin, Spearmint juoksi pihalle. Hän halusi nähdä televisiossa kerrotun metsän. Ikävä kyllä, aidat olivat välissä. 

- Moi! Taisit käydä jo lenkillä, onko nyt ei masentava olo? naapurin koira kysyi aidan raosta. 

- Jep, mutta minulla on ongelma, Spearmint sanoi ja yritti nähdä metsän. 

- No mikä ongelma? 

- Tahdon nähdä tai käydä metsällä, Spearmint vastasi. Naapurin koira hämmästyi. 

- Siellä on vaaroja! Onko sinun pakko? tämä kurtisti kulmiaan ja näytti huolestuvalta.

- Tiedän, mutta minun on pakko! Spearmint täydensi.

-  Jos auttaisin sinua, naapurin koira ehdotti varoen.

- Se sopii!  

- Puraise aidanpalasta kovaa ja sivuttain, tällä tavalla, koira näytti ja puraisi pienen palasen malliksi.

- Okei, Spearmint koitti ja repäisi aidasta kokoisensa palan pois. Nyt mentiin, omistaja ei saisi huomata katoamista. 

Hairwolfs Luku 1

Luku 1

Oli aikainen aamu. Ilma tuoksui raikkaalle. Se oli Spearmintista hienoa. Tästä päivästä tulisi paras! Ai niin, unohdinko kertoa kuka on Spearmint? Spearmint on tässä tarinassa yksi suosikeistani! Spearmint kuuluu hairwolf koirarotuun. Sinä et varmaan ole ennen kuullut tästä rodusta,  eikö? Taisin olla oikeassa. Sillä Spearmint on lajinsa ainoa kesy koira. Muut heistä elävät metsien siimeksessä. Spearmint ei kuitenkaan tiedä siitä. No, mutta kai nyt tiedätte kaiken tarpeellisen Spearmintista? Hyvä. Sitten voimme jatkaa.

- Mitäköhän tekisi tänään? Luultavasti samaa kuin aina, Spearmint huokaisi. Ehkei nätti päivä pelastaisi häntä.

- Spearii! Mitä sä mökötät siellä? Spearmintin naapuri haukahti. 

- Hmm.. Samaa kuin aina, odotan päivän kohokohtaa, lenkkiä, Spearmint huokaisi. Hän katsoi maata.

- Jäbä hei.. naapurin koira sanoi ja yritti parhaansa mukaan nähdä Spearmintin aidan raosta.

- Älä huolehdi. Ja olen muuten tyttö. Hauskaa päivän jatkoa, Spearmint huikkasi ja jolkotti sisälle. Miksi lemmikin elämä on näin pitkäveteistä? Speamint tuhahti ja käveli ruokakupille. Miksei hän saisi päättää kaikesta itse? Mutta omistajille piti olla uskollinen. Sen hän oli tiennyt jo pienenä pentuna.

- Hetkinen, Spermint mietti ääneen. Missä hänen vanhempansa ovat? Keitä he olivat? Sitä Spermint ei ollut koskaan tiennyt. Hän ei muistanut syntymästään mitään. Se oli aina vaivannut häntä. Syötyään samoja raksuja kuin eilenkin hän tassutteli sohvalle. Omistajat olivat vahingossa jättäneet television päälle. Spearmint katsoi ruutua. Siellä oli suuri harmaa koira. Koiran vieressä oli monta koiraa. Kuva ei ollut kyllä aito, se oli maalaus.

- Tässä maalauksessa on harvinaisia Hairwolfeja, television nainen selosti. Spearmint katsoi maalausta tarkkaan. Olivatko ne samanlaisia kuin hän itse? Äh, ei kai. Tai voisiko se olla.. Ei.. Ei se voi.. Mutta jos olisi olemassa Spearmintin kaltaisia? Löytäisikö hän vanhempansakin?